Matkakertomus Käsivarresta

Telemark-laskija Antte Lauhamaan, valokuvaaja Petri Kovalaisen ja tuottaja Kim Öhmanin matkakertomus Suomen, Ruotsin ja Norjan tuntureilta täynnä huippufiilistä, upeita laskuja ja Ski-Doo-moottorikelkkoja.

Noin 100 asukkaan Kilpisjärven kylä sijaitsee Käsivarren Lapissa aivan Ruotsin ja Norjan rajojen tuntumassa. Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta kylä tarjoaa helpon pääsyn upeille backcountry-hiihtopaikoille. Lyngenin Alpit Norjassa ovat vain 50 km automatkan päässä ja 25 km etäisyydellä olevat Ruotsin Lapin pohjoisimmat tunturit saavuttaa moottorikelkalla tai helikopterilla. Kilpisjärvi on loistava tukikohta, sillä voit olla lähes varma mainioista hiihtomahdollisuuksista, ellei koko pohjoinen napalakki ole myrskyvyöhykettä.

Saadakseen alueen potentiaalista irti mahdollisimman paljon, on oltava joko auto ja moottorikelkka tai helikopteri. Valitsin moottorikelkan, koska se on paljon halvempi ja käyttökelpoinen lähes kelillä kuin kelillä.

Pakkasimme mainion matkailuautomme yhdessä valokuvaaja Petri Kovalaisen ja tuottaja Kim Öhmanin kanssa ja suuntasimme kohti pohjoisen Lapin suurten erämaiden syvää puuterilunta.

Alkukausi oli ollut poikkeuksellisen vähäluminen. Onneksemme juuri ennen matkaamme oli kuitenkin satanut – paikallisten mukaan 40 cm muutamassa päivässä.

Ensimmäisenä aamuna oli kirkkaan sininen taivas ja -30 °C pakkanen, mutta tyventä. Päätimme suunnata kelkkamme Ruotsiin Pältsan-tunturille. Reitti oli auki ja matka mökiltä vei noin puoli tuntia. Sää oli täydellinen! Jopa hyytävä kylmyys alkoi helpottaa päivän vanhetessa. Löysimme yllätykseksemme syvästä laaksosta 40 cm pakkautumatonta puuteria, ympärillä 500 m korkeat seinämät täynnä kuruja. Tarkistin lumen, enkä löytänyt heikkoja kerroksia. Tyvenen sään ansiosta lumi vaikutti kauttaaltaan vakaalta.

Valitsin upean 35-asteisen kurun. Nousu kelkoilta huipulle kesti noin 1,5 tuntia. Nautin auringonpaisteesta ja hiljaisuudesta ympärilläni kiivetessäni ylös. Petri odotti puolivälissä still-kameroineen ja Kim vastapäisessä rinteessä videolaitteineen. Käynnistin kypäräkamerani ja pyysin kavereita olemaan valmiina. Kolmannen käännöksen jälkeen tunsin suksien kelluvan uuden lumen päällä ja vaativan lisää vauhtia. Outo tunne – kuin vesisuksilla, mutta pehmeällä vedellä. Alhaalla minua nauratti, koska se oli niin täydellistä.

Seuraavana päivänä kävimme katsastamassa hiukan suurempaa kurua läheisellä Moskkugaisi-tunturilla. Tunturin juurelta löytyi kuitenkin heikkoja lumikerroksia, joten päätin jättää sen väliin.

Kolmantena ja neljäntenä päivänä päätimme ajaa Tromssaan ja Lyngeniin. Saimme nauttia molempina päivinä upeasta auringonpaisteesta ja samanlaisesta uudesta lumesta kuin aiemmin Ruotsin puolella. Middagstinden Lyngenissä oli aivan huikea; jyrkkä seinämä huipulla, droppeja, merinäköala ja täydellinen auringonlasku!

Onnistuneiden päivien jälkeen sää alkoi muuttua ja tuulet voimistua. Palasimme samaan paikkaan, jossa olimme olleet maanantaina, mutta siellä oli ollut jo lumivyöryjä. Jatkoimme kelkoillamme eteenpäin tietäen, että ajoituksemme oli ollut täydellinen.

- Antte Lauhamaa

Katso videot matkalta: http://www.youtube.com/ulkokuva